Hyvinvointia ja hyvää oloa

Matkapäiväkirjastani  Perjantaina 17.1.2020 noin kello 14 Espanjassa: Nerja Playa de Calahonda Rannalla tammikuussa, bikineissä, eipä ole tullut enne koettua tätä! WAU! Aallot pauhaa mun takana parin metrin päässä, makaan rantapeitolla, pehmeä hiekka tuntuu varpaissa ja aurinko lämmittää ihanasti. Just nyt se tuntuu mun pepunkannikoilla 😊 Ihailen mun kauniita kynsiä, jotka käytiin tyttöjen kanssa laittamassa heti, kun he saapuivat tänne. Lomalla pientä luksusta – aloitettiin tää ajatus reilu vuosi sitten edellisellä Espanjan reissulla. ' Tunnen itseni kauniiksi. Olon hyväksi. UPEAKSI. Kuulen ja mäen mun lasten ilon. En voisi olla tyytyväisempi mun valintoihin ja elämään. Tapahtumiin ja valintoihin, jotka on tuoneet mut tähän, missä mä nyt olet. Mä olen prosessoinut tän matkan aikana jotenkin aika paljon, jostain syystä, sitä, mikä mut on johdattanut tälle tielle. Vähän siitä edellisestä, kun kirjoitin mun tunteista:...

Matkapäiväkirjastani Lauantaina 4.1.2020 noin kello 9.00 (Marokon aikaa) Afrikan auringon laskut oli upeita! Kuva Agadirin rannalta Jäähyväiset Marrakechin rautatieasemalla aamulla murun kanssa oli sydäntäriipivät. Molemmat oltiin kyyneleet silmissä, tiukasti toista halaten, silti yritettiin olla reippaita, mun juna odotti ulkopuolella, ettei kumpikaan ratkee ihan valtoimiin kyyneliin. Eilen kyynelehdin murulle peiton alla, että miks mä oikeen haluun olla maailman matkaaja, en mä halua pois sun luolta, ja et on ollu tosi huono idea lähteä tästä jatkamaan matkaa ilman toista, eri maahan, että haluaisin vaan olla murun kanssa. Tai lasten, niitäkään en oo nähny kahteen viikkoon ja ikävä on ihan hirveä. Kysyin kenen idea tää oikeen oli ja miks. Muru otti hellästi kasvoista kiinni ja ohjasi mun päätä peilin suuntaan, totesi et kato tonne eteenpäin ja vähän vasemmalle, sieltä se löytyy; se näkyy siellä, se villi ja vapaa neinen, joka tahtoo matkustella. Voi jessus sanoin mä....

Raudanpuute on yllättävän yleinen ongelma Tutkimusten mukaan jopa neljännes maailman naisista (kuukautis ikäisistä) kärsii raudanpuutteesta. Suomessa tämä on vielä yleisempää, jopa puolet kärsivät oireista. Raudanpuute ilman anemiaa (ilman hemoglobiinin laskua) on yllättävän yleistä. Matalasta ferritiinistä aiheutuu monenmoista ongelmaa meidän kehoon ja oireiden kirjo voi olla hyvinkin laaja. Anemiakin voi olla niin, että hb on vielä viiteissä, mutta se on laskenut henkilökohtaisella tasolla. Yksilöllisyys ja oireet on tässäkin asiassa se, mitä katsotaan. Muistetaanhan, että rautakuuria ei tule aloittaa ilman tutkimuksia ja valvovan lääkärin/ hoitajan apua, asiat pitää ensin selvittää. Haluan kertoa oman tarinani raudanpuutteesta. Mukana kuvia tuomassa aurinkoa harmaisiin päiviin.   Oma kokemukseni raudanpuutteesta (henkilökohtainen) (Työni kautta kokemukset ja havainnoinnit ovat asia erikseen, tämä on minun tarina) Taustoja, kun tilant...

OHO- TAIDAN OLLA RASKAANA Mä oon lapsena jo tykänny pukea muita, aina haaveilin isosta perheestä, olin hoitanu lapsia kylällä jo pitkään, ollu aina vastuuntuntoinen ja muista huolehtiva. Kun sit ysiluokan keväällä pyörryin kun astuin koulubussista ulos, aattelin et voi juma. Soitin tutulle terveydenhoitajalle, jonka kans olin käyny juttelen muutamia kertoja omista haasteistani elämässä, ja hän teki testin mulle. Oli ➕. Melko shokki. Epäiltiin, että pillerit oli pettäneet, kun söin ab kuurin ja kukaan ei ollu muistanu sanoo, et vois heikentää tehoa, ja mä en ollu tajunnu sanoa et käytän pillereitä. En mä silloin tienny et millä on väliä ja millä ei. No, eihän siinä. Menin käymään kotona, jossa jo aateltiin et jotain on, kun en mennytkään kouluun. Jotenkin mun äidillä on aina ollu joku ihme vaisto, se on tuntenu asioita, mistä en tosiaan oo ees kertonu sille vielä. Ihan siis vielä nytkin, ku oon ite aikuinen. (Sama on kyllä muuten käyny mulla mun vnahimman tyttären...