RAUDANPUUTE - omat kokemukseni

Raudanpuute on yllättävän yleinen ongelma

Tutkimusten mukaan jopa neljännes maailman naisista (kuukautis ikäisistä) kärsii raudanpuutteesta. Suomessa tämä on vielä yleisempää, jopa puolet kärsivät oireista.

Raudanpuute ilman anemiaa (ilman hemoglobiinin laskua) on yllättävän yleistä.
Matalasta ferritiinistä aiheutuu monenmoista ongelmaa meidän kehoon ja oireiden kirjo voi olla hyvinkin laaja. Anemiakin voi olla niin, että hb on vielä viiteissä, mutta se on laskenut henkilökohtaisella tasolla.

Yksilöllisyys ja oireet on tässäkin asiassa se, mitä katsotaan.

Muistetaanhan, että rautakuuria ei tule aloittaa ilman tutkimuksia ja valvovan lääkärin/ hoitajan apua, asiat pitää ensin selvittää.

Haluan kertoa oman tarinani raudanpuutteesta.
Mukana kuvia tuomassa aurinkoa harmaisiin päiviin. 

 Oma kokemukseni raudanpuutteesta (henkilökohtainen)

(Työni kautta kokemukset ja havainnoinnit ovat asia erikseen, tämä on minun tarina)

Taustoja, kun tilanteeni räjähti käsiin

Jos olet seurannut minua pidempään, ehkä tiedätkin, muuta myös uusille lukijoille tiedoksi, että koko kehoni heitti sopimuksen lähes irti vuonna vuosina 2014-2015. Näiden vuosien aikana jolloin minulle puhkesi useampikin ongelma, mainitakseni lyhesti, suolisto-ongelmat, hormoniongelmat (kilpirauhasen vajaatoiminta ja häiriöt hormonien tuotannossa, kortisoli-hormonin liian vähäinen eritys, raudanpuute, krooninen mahatulehdus jne.)

Syy tähän yksinkertaisesti konaistilanteeni liiallinen kuormitus.
Elämä oli kolhinut vähän turhan kovaa useammalla eri tavalla jo vuosia, siihen vielä yhdistin/ lisäsin vahingossa (tiedon, taidon ja ymmärryksen puuttee) liian kovan ja liian kauaa jatkuneen dieetin, liian kovan liikunnan, ja järkyttävä kiire elämässä, joka oli todellista suorittamista vielä silloin.

Näiden ongelmien puhjettua ja levahdettua käsiin löysin tuttavani kautta loistavan lääkärin, joka on viime vuodet minua auttanut, ja tilanne on ollut hallussa jo toista vuotta. Vielä kuitenkin korjaillaan aiheutuneita ongelmia, sillä jos niitä ongelmia on ollut pitkään, ei ne korjaudu hetkessä. Muutos ja korjautuminen, ne vaativat aikaa.

Anemia taustalla - "oikeastaan hoitamaton"

Minulla on ollut huono hemoglobiini jo nuorena, alle viitearvojen.
Jo lapsena verta tuli nenästä vähän väliä, paljon, niin että sitä oli paidat täynnä vähän väliä, jos meni vessaan pöntön päälle, ei paperia kerrenyt vaihtaa kun edellinen oli jo täynnä, ja kaikki paikat ihan veressä yltä päältä. Tälle ei koskaan tehty mitään. Nenäverenvuodot ovat loppuneet/vähentyneet/ tulleet ei elämää haittaavaksi vasta muutama vuosi sitten.
Minulla alkoivat hyvin runsaat kuukautiset jo ala-aste ikäisenä. Välillä on ollut e-pilleriä ja jopa hormonikierukka, mutta eivät ole sopineet minulle, ja käyttö on ollut vaikeampaa, kuin ilman olo, joten -15 vuoden jälkeen ei ole ollut enään mitään. Runsaat kuukautiset ovat ihme kyllä tasoittuneet ihan itsekseen normaaleiksi edellisten kahden vuoden aikana, sitä mukaan kun mielestäni muukin keho on ollut balanssissa ja olen voinut paremmin. Hormonit  - tiedä niistä sitten, mutta sen voin todeta, ja varmasti moni muukin, että asiat eivät ole niin yksinkertaisia, ja että kaikki vaikuttaa kaikeen. Kokonaisuus.

Synnytykset ovat olleet mulle sellaisia, että verta on menetetty oikein urakalla, todella paljon. Kahdella vikalla kerralla siihen osattiin jo kiinnittää huomiota, ja minulle vakuutettiin, että kun asia tiedetään (istukka ei irtoa ja verta tulee hulluna... lisäksi verta on tullut hulluna vielä viikkoja synnytysten jälkeen), ei ole hätää, siihen osatqaan varautua ja mulle työnnetään jos jonkin moista piikkia ja tavaraa. No, toisin on käyny, hempat ollu synnytysten jälkeen pahimmillaan 80 tienoilla punasoluja pistetty yhteensä litroja tilalle, mutta sairaalasta kotiutumisen jälkeen on vain sanottu että syö tämä paketti obsidania loppuun. Thäts it. Jep. Kun valittelin huonoa oloa ja väysymystä synnytysten jälkeen vauva-aikana: "se nyt on normaalia" tai "sä nyt oot niin nuori, ettet ymmärrä, vauvat väsyttää" oli vastaus. Hempat katottiin joskus neuvolassa, ja ne oli 100-110 tienoilla, joten heidän mielestään tilanne oli korjautumassa oikein hyvin.  Kahden nuorimman lapsen raskausaikana, kun hempat olivat jo huonot, siihen obsidan kuuri 1 paketti. Ja se oli siinä.

Koskaan kukaan ennen mun nykyistä lääkäriä ei ole tietääkseni myöskään katsonut mun ferritiiniä. Tai oikeasti kuunnellut mun oireita.

Moneltakohan uupumis tilanteelta mäkin olisin välttynyt, jos mut oltas jo aikanaan hoidettu kuntoon näiltä osin.

No, tuhrapa sitä on miettiä, kun ei menneeseen voi vaikuttaa, vaan ainoastaan tähän hetkeen, tulevaankin voi vain yrittää.

Raudanpuutteeni ilman anemiaa

2015 syksyllä tilanne oli niin paha, että en päässyt naapuriin kävellen ilman, että huimas, oksetti ja jalkoja hapotti. Jalka ei meinannu jaksaa nousta, vaikka miten hitaasti yritin. Astianpesukoneen täyttökin oli raskasta, hengästyin pienestäkin, happi tuntui loppuvan heti. Jopa seksi aiheutti itkukohtauksen, koska oikeasti jalkoja hapotti siinäkin, tuntui etten pysty yhtään mihinkään. Pitkin päivää jalkoja teki mieli ravitsella, levottomat jalat on ollut mun yksi oire lapsena jo, samoin synnytysten jälkeen ja nyt viime vuosina, kun puutteita on huomattu varastoraudoissakin. Sekin on kauhea tunne, kun tekis vaan mieli ravistella ja heilutella, mitenkään ei oo hyvä.
Kunnes mun nykyinen lääkäri teetti ferritiini testit, ja totes että mullahan se on ihan liian matala. No, rautakuurille.
Olo lähti liikkumisen helpottumisena näkymään aika pian. Pystyin taas kävellä tyttöä vastaan koulusta ilman tunnetta, etten selviä matkasta. Puolen vuoden jälkeen se saatin ferritiini yli 40, sitten kun se hitaasti jatkoi nosuaan yli 50 korville, aloin jo voida suhteellisen normaalisti.
Nykyään myös mun hb on 125.
Mutta usein kuulen yleislääkäriltä tk:ssa muiden asioiden yhteydessä asioidessani, että "sun rauta-arvothan on oikein hyvät", ikävä kyllä se usein on sitä muidenkin kohdalla, että jos hempat on ok, ei muuta tutkita. Kun oon pyytäny tyttäreni ferritiinin mittausta, ei tk-lääkäri siihen ole suostunut koska ollaan oltu sitä meiltä, että "äiti on liian muotitietoinen"... Onneksi toinen lääkäri suostui mittaamaan ja myös hänellä on ongelma asiassa.

Tilanteeni tällähetkellä

Ferritiini on sahannut siinä 50-70 korvilla tässä reilu vuoden verran, suunnilleen vuoden ajan olen rautaa enään syönyt lääkärin ohjeistuksilla kuukautisten aikana. Silloin kun olen muistanut. Edellis labroissa pari viikkoa sitten huomattiin pientä laskua, ja nyt sitten tankataan niin kauan, että saadaan tavoitearvo täyttymään.

Olo on hyvä, ja normaali, muutoin, mutta taas muutamia oireita on palannu, esim. levottoman jalat tuntemukset.
Se, että oon hidas liikunnassa, ei mua haittaa, olen oppinut siihen, että menen oman kunnon mukaan hyvinvointi edellä, myös järki kädessä.

Lisää tietoa yliopiston kautta

Olen syksyllä aloittanut opinnot avoimessa yliopistossa urheiluravitsemuksesta, ja oppinut sieltä valtavasti tietoa lisää. Lisäksi olin tiistaina Helsingissä urheiluravitsemus seminaarissa, jossa käsiteltiin myös tätä asiaa Suomen parhaiden ammattilaisten luennoilla. 

Tämä lisää omaa tietämystä niin, että tiedän miten voin myös itse vaikuttaa asiaan.

Halu auttaa muita, ammatissani voin auttaa ja vaikuttaa muiden hyvinvointiin

Koska asia koskettaa monia, olen huomannut sen myös työssäni tehdessäni ravintovalmennuksia jo kuudetta vuotta, sekä puhunut asiasta kollegoideni kanssa, haluan auttaa.

Järjestän raudanpuutteesta ja siihen liittyvästä ravitsemuksesta luennon su 9.2.2020 klo 16 Nummealassa. Huom, EARLY BIRD TARJOUS, katso linkeistä:

Asiasta löytyy lisää instagramista:
https://www.instagram.com/stories/highlights/17937987115317926/

Sekä yritykseni facebook sivuilta tapahtumakutsusta:
https://www.facebook.com/864361153620247/photos/gm.416093869266142/2699432256779785/?type=3&theater

Jos asia kiinnostaa, tämän enempää en asiaa lähde tässä mainostamaan, sillä tarkoitus oli avata omaa kokemusta.

Jos haluat, heitä omaa kommenttiasi kehiin tai voit myös laittaa ig:ssä viestiä yksityisesti.

<3
Annika